Hevosia, kenkiä ja kunnioitusta – Joni Tuomainen on kengittäjä suurella sydämellä

Kengittäjäksi harvoin synnytään – siihen kasvetaan, innostutaan ja lopulta sitoudutaan koko sydämellä. Näin kävi myös Joni Tuomaiselle, joka kertoo matkastaan kengittäjän ammattiin ja arjestaan hevosten parissa.

– Hevoset palasivat elämääni nykyisen puolisoni kautta, Tuomainen kertoo. – Meillä kävi kotona mukava ja osaava kengittäjä, jolta sain valtavasti oppia ja inspiraatiota. Siitä se kipinä sitten syttyi.

Aluksi kiinnostus suuntautui erityisesti kengättömien hevosten kavioiden hoitoon. Vähitellen heräsi ajatus kengittää omat hevoset, ja lopulta ala vei mennessään niin, että kengittäjyydestä tuli uusi ammatti.

– Hain kouluun ja opiskelin paljon myös itsenäisesti. Matkan varrella olen ollut onnekas tavatessani ihmisiä, joilta olen saanut arvokasta tietoa kengityksestä, vuoluista ja hevosten käyttäytymisestä. Nyt saan tehdä tätä työkseni, ja se tuntuu hyvältä!

Kun kysytään, mikä työssä on parasta, vastaus on selvä. – Ehdottomasti jatkuva oppiminen. Hevonen on eläimenä kiehtova eikä niiden maailmaa voi koskaan ymmärtää täysin, vaan aina voi oppia lisää. Pidän myös siitä, että työpiste vaihtuu usein ja pääsen liikkumaan.

Hevonen on eläimenä kiehtova eikä niiden maailmaa voi koskaan ymmärtää täysin, vaan aina voi oppia lisää.

Fyysinen työ vaatii tasapainoa

Kengittäjän työ on tunnetusti raskasta, ja Tuomainen myöntääkin, että työn fyysisyys ja pitkät päivät voivat olla haastavia. Fyysisesti raskainta työssä ovat levottomat hevoset.

– Suurin haaste itselleni on pitää työpäivät sopivan mittaisina ja muistaa välillä levätä, hän kertoo. - Teen tätä intohimolla, mutta lepo on aivan yhtä tärkeää jaksamisen kannalta. Työ on fyysisesti kuormittavaa, mutta erityisen raskasta on työskennellä hevosten kanssa, jotka eivät pysy rauhassa tai nykivät jalkojaan. Ihanteellinen hevonen on rauhallinen, hyväkuntoinen ja koulutettu, mutta aina ei tarvitse eikä pidäkään olla täydellinen. On palkitsevaa huomata, miten oma työ voi auttaa hevosta tottumaan kengitykseen ja miten yhteistyö paranee kerta kerralta.

Tyypillinen työpäivä alkaa yleensä klo 8–10 välillä ja päivä voi venyä iltaan saakka. Turvallisuus on kengittäjän työssä erityisen tärkeää, sillä ollaanhan tekemisissä pakoeläimen kanssa päivittäin. – Toki työssä on aina tietty riski, kun toimitaan isojen eläinten kanssa, mutta en ole kokenut varsinaisia vaaratilanteita. Läsnäolo ja hevosen lukeminen ovat avainasemassa.

Kengityksen arviointi alkaa hevosen mielentilasta

Kun Tuomainen menee uuden asiakkaan luokse, hän katsoo ensin hevosen yleistä olemusta ja mielentilaa. Tarkasteluun päätyvät myös kavioiden asento, mahdolliset aiemmat kengitykset sekä hevosen rakenne. Liikettä voidaan arvioida ennen tai jälkeen kengityksen, riippuen tilanteesta.

– Onko hevonen rauhallinen vai jännittynyt? Käytän hetken tutustuakseni hevoseen ennen kuin ryhdyn itse kengitystyöhön.

Tuomainen hoitaa myös kengättömien hevosten kavioiden vuoluja. Kengättömyys ei ole ongelma, kunhan kavio suojataan tarvittaessa.

– Minulle on aivan sama, onko hevonen kengätön vai kengitetty – tärkeintä on, että kavio saa tarvitsemansa suojan, oli se sitten rautakenkä, liimakenkä tai bootsi. Tärkeintä on toimia hevosen tarpeiden mukaan.

Rakkaudesta lajiin

– On ollut mahtavaa tulla tälle alalle. Rakastan työtäni ja teen sitä aina hevosta kuunnellen ja kunnioittaen. Toivon samaa kaikilta, jotka toimivat näiden hienojen eläinten kanssa.

Lopuksi Tuomainen toivottaa hyvää kesää kaikille Hirnumedian lukijoille. - Jos haastattelusta herää lisäkysymyksiä, saa ottaa yhteyttä somen kautta, olitpa sitten hevosenomistaja, alalle haaveileva tai jo mukana kengitystyössä. Autan ja vastaan mielelläni!

K-S Kengitys palvelee Keski-Suomen lisäksi myös koko Suomen alueella sopimuksen mukaan. Palveluihin kuuluvat kengityksen lisäksi myös kengättömien hevosten kavion huolto sekä vuolut.

Puh. 044 978 5865
https://www.instagram.com/kskengitys/

Teksti: Nette Hursti
Kuvat: Saija Laaksonen [Joni Tuomaisen kuva-arkisto]